Hyvinvointialueen talous herättää huolta. Kykenemmekö jatkossa pitämään yllä nykyisen tasoiset sosiaali- ja terveyspalvelut ja jopa parantamaan niitä? Ikääntyvän väestön ja pienenevien perheiden Suomessa meidän pitää löytää uudenlaisia tapoja tehdä asioita.
Pirkamaalla hyvinvointialueen tuloa on valmisteltu jo pitkään. Tämä on näkynyt myös kunnissa erilaisina hankkeina, joiden kautta on synnytetty uutta ja opeteltu tekemään asioita toisin.
Tulevalla hyvinvointialueella sosiaali- ja terveyspalveluiden välisiä raja-aitoja tulee madaltaa, yhteistyötä tiivistää ja ihmisen tarpeita tarkastella yhä enemmän kokonaisuutena.
Palveluketjuja täytyy uudistaa siten, että palvelut löytyvät yhden yhteydenoton kautta ja mahdollisimman nopeasti. Tämä säästää paitsi tukea tarvitsevan voimavaroja, myös yhteisiä verorahoja.
Sähköisistä palveluista on ajateltu löytyvän ratkaisu paisuviin hoitokuluihin. On totta, että tarvitsemme keskenään keskustelevan tietotekniikan, etävastaanottoja ja sähköiset varauskalenterit. Emme kuitenkaan saa unohtaa niitä, joille tekniikka asettaa haasteita.
Meidän on uskallettava panostaa riittävästi perusterveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn. Muistisairaiden henkilöiden kohdalla ennaltaehkäisevillä toimilla voidaan sairauden puhkeamista siirtää jopa viidellä vuodella. Kun tiedetään, että muistisairaudet ovat kallein sairausryhmä ja hoitokuluista 80 % aiheutuu ympärivuorokautisesta hoidosta, ovat satsaukset ennaltaehkäisyyn merkittävät.
Pysyvät hoitosuhteet tuovat tutkitusti säästöjä. Niistä kristillisdemokraatit ovat puhuneet jo kauan ennen sote-uudistusta. Perhelääkärimalli on tähän yksi, nyt jo monien muidenkin puolueiden esittämä malli.
Omaishoitajien työhön laitettavat panokset tulevat moninkertaisesti takaisin. Kotisairaalatoiminta ja kotona tapahtuva saattohoito lisäävät valinnanvapautta ja säästävät kustannuksia. Perheiden kokonaisvaltainen tukeminen luo hyvinvointia pitkälle tulevaisuuteen.
Yhteistyötä kuntien, seurakuntien, järjestöjen ja yritysten välillä tulee tiivistää. Kenenkään osaamista ja resursseja ei ole varaa jättää hyödyntämättä. Perhekeskusverkostojen kaltaista toimintaa on syytä vahvistaa ja laajentaa.
Hyvinvoiva henkilöstö on hyvinvointialueen tärkein resurssi. Kun henkilöstö otetaan mukaan työn kehittämiseen, voi syntyä jotakin uutta, johon kaikki voivat sitoutua. Hyvään johtamiseen tulee panostaa ja henkilöstöä palkita uusista innovaatioista ja toimintamalleista. Työn ja perheen yhteensovittamista on tärkeä edistää.
Meidän täytyy pitää huoli siitä, että kunnat ja tuleva hyvinvointialue kantavat yhdessä vastuuta alueensa ihmisten hyvinvoinnista. Kunnille on taattava riittävät kannustimet huolehtia sille jäävistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tehtävistä. On huolehdittava siitä, että kunnat saavat riittävästi tukea esimerkiksi liikuntapaikkarakentamiseen. Yhteistyön kuntien ja hyvinvointialueen välillä on oltava saumatonta.
Toimivia rakenteita ei tule muuttaa, mutta muutoin täytyy pystyä toimimaan rohkeasti uudella tavalla. Oli sote-uudistuksesta mitä mieltä tahansa, ei enää voi katsoa peruutuspeiliin, vaan nyt täytyy tehdä kovasti töitä sen eteen, että tässä muutoksessa piilevät mahdollisuudet tulevat tosiksi.