Syyskuun kunnanvaltuuston asialista oli lyhyt ja se saatiin käsiteltyä tunnissa. Itseäni kokousasioissa mietitytti erityisesti valtuustolle tiedoksi tuotu Kuljun alueen varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kokonaissuunnittelu. Valtuustolle esitettiin suunnitelma, jossa Kuljun koulun yhteyteen olisi tarkoitus rakentaa uudisrakennus, jossa sijaitsisi koulun ja päiväkodin tiloja.
Asiaa käsiteltiin valtuustossa edellisen kerran tasan vuosi sitten. Silloin Kuljun Ruusan pientenlastentalohankkeen suunnittelu lopetettiin kun hintalappu oli ylittämässä miljoonalla eurolla valtuuston hankkeelle myöntämän määrärahan. Todettiin, että niin kalliiseen rakennukseen meillä ei ole varaa. Meille kerrottiin myös, että varhaiskasvatusta tarvitsevien määrään on tulossa notkahdus, eikä päiväkotia välttämättä tarvittaisi.
Nyt vuodessa tilanne on kuitenkin muuttunut parantuneen työllisyyden seurauksena. Paikalle tarvittaisiin rakennus, jonka hintalappu on lähes kaksinkertainen alkuperäiseen verrattuna. Tosin tähän uuteen rakennukseen oli lisätty myös koulun tiloja, kun vanha eskarisiipi koulusta olisi purettu ja kahdesta leasing-rakennuksesta luovuttu.
Jos hankkeelle saadaan käynnistyspäätös, on rakennuksen suunnittelu tarkoitus aloittaa 2019 ja rakennus olisi valmis siitä muutaman vuoden päästä. Näille samoille vuosille ajoittuu muitakin suuria investointeja: mm. kolmas yläkoulu ja Lempäälä-talo. Nurmen koulu on käyttökiellossa ja sinne pitäisi pikaisesti saada uusi koulurakennus.
Toivoisin, että voisimme vielä pohtia, onko tämä hanke juuri nyt niitä kiireisimpiä. Päiväkotien rakentaminen ei ole ainoa keino tarttua varhaiskasvatuksen haasteisiin. Perhepäivähoitoa tarjotaan kunnissa yhä vähemmän. Lempäälässä on perhepäivähoitajia on vähän yli kymmenen, joista kolme on eläköityvää. Tässä olisi mielestäni kasvun varaa.
Perhepäivähoitajien siirryttyä työaikalainsäädännön piiriin, on perhepäivähoidon kysyntä kuulemma laskenut kun perheiden pitää sovittaa tuonti- ja hakuajat klo 7.30 ja 16 30 väliin. Tämä saattaa olla joillekin perheille haasteellista, mutta uskon, että silti perhepäivähoidolle olisi kysyntää. Erityisesti alle kolmivuotiaiden lasten hoidossa pieni neljän lapsen ryhmä ja tuttu hoitaja ovat iso etu.
Kasvavan kunnan positiivinen ongelma ovat kasvavat palvelun tarpeet. Näiden parissa virkamiehillä ja lautakunnilla, mutta myös kunnanhallituksella ja valtuustolla riittää pohdittavaa. Rajallisten taloudellisten resurssien vallitessa näihin päätöksiin tarvitaan erityistä viisautta.