Yksinhuoltajien arkea on helpotettava

Helsingin Sanomien alkuvuodesta julkaistussa niukkuuskyselyssä yksinhuoltajien haastava arki nousi voimakkaasti esiin. Yksihuoltajien kokemukset rahan riittävyydestä, mielialasta ja siitä onko voinut toteuttaa elämässä omat tavoitteensa olivat selvästi muuta väestöä huonommat. Tämä koskettaa laajaa joukkoa suomalaisia, sillä noin viidennes lapsiperheistä on yksinhuoltajaperheitä.

Yksinhuoltajat kokevat paljon lannistavaa ja toivottomuutta tuovaa köyhyyttä. Neljännes yksinhuoltajista saa toimentulotukea ja yksihuoltajien työttömyys on lähes kaksinkertainen muihin perheisiin verrattuna. Monet yksinhuoltajat tekevät työtä matalapalkka-aloilla kuten siivous-, palvelu- ja hoiva-alalla. Näillä aloilla tehdään paljon osa-aika- ja vuorotyötä, mikä asettaa oman haasteensa yksihuoltajien arkeen. Lastenhoidon järjestäminen esim. pienille koululaisille  ilta- tai yövuoron ajaksi on usein haasteellista. Arjen tilanteiden järjestämisen hankaluus vaikuttaa myös siihen, että tarjottua työtä on joskus mahdoton ottaa vastaan.

Kun arki on jatkuvaa selviytymistä, eikä tukiverkkoa useinkaan ole, valtaa uupumus ja toivottomuus alaa. Seurakuntien ja järjestöjen tarjoama lastenhoitoapu, käytännön tuki lastentarvikkeiden ja -vaatteiden hankinnassa sekä erilaiset leirit ja vertaistukiryhmät tuovat helpotusta monen yksinhuoltajan arkeen. Tampereen NNKY:n Itu-perhetyössä yksinhuoltajat saavat tukea jo odotusaikana ja tuki jatkuu erilaisten vertaistukiryhmien kautta lapsen syntymän jälkeen. Yksinhuoltajien keskenään muodostamat verkostot ovat voimavara arjen keskellä. Myös monet meistä voisimme varmasti tehdä enemmän. Jo muutaman tunnin lastenhoitoapu voi olla iso kädenojennus. 

Hengähdystaukoja ja väljyyttä arkeen mutta myös toimeentuloturvaa tarvitsevat kaikki lapsiperheet ja erityisesti yksin lastaan hoitavat. Tähän tarvitaan viisaista poliittisia päätöksiä. Sosiaaliturvaa tulee uudistaa kannustavan perusturvan kautta siten, että matalapalkka-, osa-aika- ja pätkätöiden tekemisestä tehdään kannustinloukkujen purkamisen kautta nykyistä kannattavampaa. Tuloverotuksen lapsivähennys on tärkeä palauttaa ja lapsilisiä korottaa. Perheiden auttamiseksi mahdolliset verokevennykset tulee suunnata kunnallis- ja ansiotuloveron keventämiseen kohdistuen pieni- ja keskituloisiin nostamalla verotettavan tulon alarajaa.  Harrastustakuun kautta jokaiselle lapselle on turvattava ainakin yksi ilmainen harrastus.

Myös työnantajilla on suuri vastuu. Yksinhuoltajien arjen haasteet tulee ottaa paljon nykyistä paremmin huomioon. Liian usein kuulee tarinoita siitä, että vuorotyössä pientä koululaista yksin hoitavan  vanhemman ei anneta tehdä pelkkää päivävuoroa, koska muutkin joutuvat tekemään kaikkia vuoroja. EK:n vastustuksesta huolimatta tähän asiaan pitäisi mielestäni puuttua. Joustot työelämässä ovat tätä päivää. Mielestäni on kohtuutonta pakottaa yksinhuoltajat vaihtamaan alaa joustamattomien asenteiden vuoksi. Pikkulapsivaihe on sitä paitsi lyhyt aika myös työntekijän elämässä. 

KD:n Taaperobonus-malli tarjoaa ratkaisun epätyypillissä työsuhteissa työskentelevien lastenhoito-ongelmiin. 350 euron lapsikohtaisella rahalla perheet voivat ostaa kunnallista päivähoitoa, yksityistä hoitoa kotiin tai muualle tai hoitaa lastenhoidon itse. Yksin lastaan hoitavien pienten koululaisten vanhemmille tulisi tarjota nykyistä paljon enemmän kotiapua. Kunnissa tulisi pystyä tarjoamaan pienille koululaisille myös paikka vuoropäiväkodista äidin tai isän ilta- tai yövuoron ajaksi.  

Sixten Korkman kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan: “Tutkimusten mukaan ennalta ehkäisevät toimet ongelmista kärsivien lapsiperheiden tukemiseksi parantavat merkittävästi lasten terveydentilaa ja koulutuloksia sekä myöhempää työllistymistä ja menestymistä elämässä.” Pitkän linjan talousvaikuttajana hän ymmärtää, että panostukset lapsipolitiikkaan kannattavat.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *